Taikinaterapiaa

Joulu oli ja meni, ja jos jonkinmoista juttua tuli leivottua. Piparkakkutalokin, vaikka sen valmistuminen ei ollutkaan ihan varmaa projektin aikana. Oikeastaan haluaisin erityisesti kirjoittaa tämän aiheen rinnalla kummitädilleni pienen tsemppauksen, piparkakkutalo-projekti on oikein oiva apukeino tähän.

Joskus joulukuun alkupuolella ostin piparkakkutaikinaa, josta aioin tehdä piparkakkutalon, sitten kun ehdin! En nyt ihan tarkkaan muista, mutta joskus niitä samoja aikoja sitten mietin talon muotoa, ja sitä, että pitää muistaa tehdä päätypaloihin yläkolmiot, jotta talosta ei tule lato. Joskus aikanaan nimittäin tuli. :D No, muistin tehdä kolmiot päätypaloihin ja leikata myös ovelle reiän. Tein myös neljä pientä samankokoista suorakulmiota savupiippua varten. Nokkelampi tajuaisi jo tässä vaiheessa, että a) harjalle asetettavaan piparkakkutaloon ei voi tehdä neljää suorakulmiota, vaan kahden palan pitää olla istuva harjalle, ja b) jos tekee suorakulmiopiipun katon tasapinnalle ei ne kaikki voi olla samankokoisia, koska silloin piipusta tulee Vino!
No, onnistuin paistamaan kaikki palat ja ylimääräisestä taikinasta painoin innolla tähti-piparkakkuja. Kun kaikki oli paistettu aloin miettimään, että mihinkäs mie tän talon kasaan? Pohja siis unohtui, hups.:) Palojen piti kuitenkin antaa jäähtyä ainankin seuraavaan päivään ennen koristelua, joten sitä sitten odotellessa. Meni kuitenkin ainankin kaksi viikkoa, kun ne talon palat odotteli tuossa tarjottimella... ja vasta ihan pari päivää ennen joulua, intouduin ( tai oli aikaa?) koristelemaan ja kasaamaan taloa. Mitäs sitä suotta hoppuilemaan.:) Tässä pari kuvaa koristelluista talon päädyistä. Riemastuttavaa!

No, sitten oli vuorossa seinäpalat..vai oliko se katto? Luulin tekeväni kattopalaa, kunnes tajusin sen olevan seinäosa. Argh!! laineikas kuvio ei ollut suunnitelma seinään!:( Hylkäsin palan ja mietin, kestäisikö talo kolmella seinällä pystyssä, jos sinne saisi vaikka kynttilän sisään tai jotain??:))) Aloin koristelemaan oviseinää, sekin meni ihan kivasti kunnes.. se halkesi! oven ylänurkasta lähti särö yläreunaa kohti, yyhh! Yritin korjata palaa tuolla sokerikuorrutteella. Onnistui! Paitsi että se leivinpaperiin kiinni jäänyt sokerikuorrute, aiheutti sen, että pala lipesi toisen kerran miulta kädestä ja halkesi toisesta kohtaa! Aaargh! Ärsytti.;(( Suttailin sokerikuorrutetta pilaantuneisiin paloihin ja mietin, pysyisikö talo pystyssä pelkillä kauniilla päätypaloilla ja katto-osilla, joita en vielä ollut koristellut. Suttailu oli rauhoittavaa ja siinä ehti miettiä uutta lähestymistapaa projektia kohden. (tosin tämä suttailukin hieman kostautui myöhemmin. :D)
Hylkäsin projektin keittiön pöydälle ja murjotin epäonnisuutta aikani, ehkä tunnin jos toisen. Sitten oli kuitenkin pakko vielä yrittää. Liimasin kahdet haljenneet osat sokerkuorrutteella ja laitoin seinän nojaamaan viinilasia vasten niin, ettei mikään osa tartu mihinkään ennen kuin se on kuiva.

Halkeamat uppoutuu tuherruksien taa.. mut ne on siellä!

Sitten raaputin toisesta seinäpalasta laineikkaan kattokuvion pois ja suoritin terapeuttista sokerikuorrutetuhrintaa...seinän täydeltä!

Sokerikuorrutetta riitti ja riitti... :)

Sain myös kattopalat koristeltua, yksinkertainen on kaunista, vai miten sen menee :D

Ja kyllä, loppujen lopuksi kaikki osat, väärin mittailtua piippua lukuunottamatta (mitäpä sillä tekiskään!) päätyi toisiinsa kiinni sulatetun sokerin voimalla.  Pohjana pääsi suorittamaan virkaa pannunalunen. Hyvin toimi! ;)

Että tuli hiano! :D

Gick inte som i Strömsö

Hedelmäinen joulukakku, nam!

Miulla oli Lemin salainen resepti käytössä ja vaikka sukaattien sijaan laitoin sekaan karpaloita, niin kaikki vaikutti menevän oikein hienosti, kunnes.... " onpas vähän toispuoleinen kakku"-Hasse.
Argh. Niin mikä on toispuoleinen?
No kakku tietenkin. Gotta love silikonivuoat. Epäilin jo taikinaa siihen laittaessani, että siitä ei voi seurata mitään hyvää. Miten joku lähemmäs 10cm korkea taikina voi kestää tasapainossa löysässä silikonivuoassa? No ei voikaan.

Hoho, miten hauskaa :D

No, ehkä tää on se miun kakku ja se jouluntoivotukseksi menevä on vielä tarvikkeina pussissa. Onneksi ostin kahta kakkua varten, hyvä tehdä se harjotuskappale aina itselleen ;)

Rinsessan uudet vaatteet

Pakkasten yllättäessä (eh eh, miten pakkaset muka yllättää talvella?) jouduin housuostoksille koska pitkikset mahtuu tosi nihkeesti farkkujen alle. Oon yrittänyt metsästää vakosamettihousuja, sellaisia mitkä omistin ehkä yläasteella ja joita sittemmin inhosin. Nyt kuitenkin olisin taas halunnut sellaiset. Niiden alle mahtuu pitkikset ja ne on lämpimämmät kuin farkut.
Nojoo, sammareita ei löytynyt, mutta jotain muuta löysin! Harmaat villasekoitehousut joissa oli hintalapussa koko merkintä XXL. Onneksi ne housut oli siinä "mallikappaleet ale"-rekin päädyssä joten näin housujen mitat ennen tuota kokolukemaa. Housut päätyi sovitukseen koska niissä oli jokseenkin ihastuttava vyötäröleikkaus. Ei ehkä sellainen mitä olisin etsinyt, mutta erikoisuudessaan se innosti! Jälkeenpäin mietittynä miun alitajunnassa on saattanut myös huudella se blogikirjoitelma minkä luin, se oli jämähtämisestä samoihin tyyleihin ja seikkailuinnon puutteesta mm.vaateostoksilla.. no, tässä kuva :

Veikkaan että esim tätsyni tai joidenkin muiden miuta +10 vuotta vanhempien mielestä tuo on jotain kamalaa ennen 90-lukua esiintynyttä tyylisuuntaa, mitä nykymuoti on kaivanut esiin kellarin uumenista... :D Don't hate me for this, please.<3 Ja tuosta kuvasta ei nyt ilmene, että lahkeet ovat melko leveät ja niiden alareuna on käännetty ~5cm pituudelta ulospäin. Kertokaa nyt, miltä vuosikymmeneltä nää on? ;)

Pipo

Tein äsken aikani kuluksi pipon. Tai no, aloitin projektin eilen, kun oli lankaa jolla ei ollut kohtaloa. Kokeilin josko Puro-kerä riittäisi pipoon, ja sehän riitti! :)

Ja koska lankaa jäi itseasiassa yhden värin verran yli, tein kukkasapluunan avulla koristeen. Näyttää vähän sykkyräiseltä, mutta ajaa asiansa. Hih!^_^

Puikkoilut

Jotain vuosi sitten aloin ottamaan valokuvia neuloksistani. Innoitus tarttui varmaan jonkun ahkeran käsityöläisen facebookiin lisäämistä kuvista.
Tässä kuitenkin hieman omia tuotoksia, enemmän ja vähemmän Hyviä kuvia, lopputulos näkyy kuitenkin. Paitsi kavennuksia ette pysty laskemaan ;)

Ekat sukat Pitkään aikaan joskus vuosi sitten.. on vähän kippuraiset :D

Lapaset joihin tein pitkän varren, jEttä sen voi sitten kääntää noin. Tykkään pitää lapasia tuolla tavalla, en tiedä miksi.

Minilapaset vuosi sitten, kaverin 1-vuotiaalle vintiölle.

Villasukat muuten vaan.

minivillikset!

toiset minivillikset. eiku nää tais olla ne ekat. Tein kaks koekappaletta ennen ku tuli sopivat. Kuka ny ohjeita lukis..kovin tarkasti?

Sellasia tekeleitä! Lisää tulee kun päivä taas nousee.. nyt alkaa jo untenmaat tulemaan vastaan.
Henkilökohtaisena avautumisena, mutta sympatiatunnustuksena niille ketkä ovat kerrasta toiseen jaksaneet ladata kuvia työmaastaan..
On kerrassaan työlästä tämä kuvien lisääminen blogiin. Henkilönä jolla ei ole työpöytää, alkaa blogin päivitys aina sillä, että pitää kaivaa ensin kone jostain esiin, ja sitten raivata sille pöytätilaa. Sitten kaivaa ulkoinen kovalevy esiin, ja raivata sille tilaa pöydällä.. koska vanha läppäri ei jaksa puhkua koko kuvagalleriaa läpi. No, kun on päästy niinkin pitkälle, että olisi aika lisätä kuvia tulee eteen tekniset haasteet. Kuva jonka luulin ladanneeni blogin muistiin ennen tähän päätymistä, ei näy siellä vaikka muut näkyvät. Ja jos se sattuukin näkymään, niin todennäköisyys sille, että kuva pompsahtaa väärään kohtaan blogia on todennäköinen. Kun sen kuvan sitten joutuu poistamaan (ei, ei löydy kohtaa Siirrä ALAS), joutuu taas kaivamaan kovalevyn syövereistä sen haluamansa kuvan, koska kuten jo mainittua, se ei ole jäänyt siihen tyrkylle esiin. Niin, että ei voi väittää, että tämä olisi mutkatonta! Joten, ymmärrän jos Sinun blogissasi ei ole kuvia. Aina. ;)

Minä ja makaroonilaatikko

Minä. Lisäsin kuvan josta pidin ja johon samaistuin kun äsken latasin sen kamerasta koneelle. Tuli sellainen Minä-olo.
Vaikka nyt en ihan näytäkään kuvassa siltä, kuten useimmat tuttuni minut mieltävät yleensä.
Lasit.
Eivät ole minun.
Pidän nii(s)tä silti.

No oli sille jokin syykin. Hasse ei voinut pitää lasejaan päässä, koska sillä oli lastia niskassa.
Kuva kertonee enemmän kuin sanat.:)

Siskot oli kylässä :)(:

Pitää hieman jatkaa minuudesta. Ja noista laseista. Ja siitä, että äskeinen olotilani jotenkin samaistui tuohon hieman.. boheemiin ulkonäköön.
Teen makaroonilaatikkoa. Tällä hetkellä lähinnä uuni tekee sitä.
Äsken kuitenkin havahduin siihen, että en muista ollenkaan Monelta laitoin vuoan uuniin. Tunninhan tuon makaroonilaatikon siellä pitäisi paistua. Oletan että se on ollut siellä likimain kaksikymmentä minuuttia. Sovin siis itseni kanssa, että se sopii, arvioksi. Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta kun teen uunissa jotain, minkä pitäisi olla siellä x minuuttia. Siis, joku puoli tuntia tai tunti tai yli, on niiiiin pitkä aika, että ei sellaista muista vahtia. Olen ihan varma! että vilkaisin mikron digitaalikelloa kun laitoin vuoan uuniin, mutta aivoihin ei ole jäänyt mitään muistijälkeä näytön lukemasta. Piparin ja muffinssien paistamisen taidan kutakuinkin sillä verukkeella, että niitä voi vahtia luukun ääressä sen 10-15 minuuttia. On Pakko, koska muuten ne hiiltyy. Mutta makaroonilaatikko ja toisena hyvänä esimerkkinä lasange. Ei siis mitään toivoa, että muistaisin rekisteröidä sen vuoan uuniin tyrkkäämisen. Lopputulos on yleensä kuitenkin melkoisen kelvollinen, joten suurta haittaa ei siis pääse syntymään tästä suuripiirteisyydestäni. :) joka aika ajoin muistuttaa erästä tunteemani henkilöä.;)

Mmh, makaroonilaatikosta tuli valmista. Pinnan värin perusteella se on valmista. Tuli kuitenkin mieleen, että taisin laittaa uunin asteet väärän ohjeen mukaan. Pussin kyljestä tarkistaminen kertoi epäilyni toteen. Kuinkahan paljon +25asteen lisä vähentää uunissa hautumisaikaa jos kypsyystunnisteena on pinnan väri. Auttaisiko joku matemaatikko :D

Koruilua

Hiphei!
Viikko sitten ostin ensimmäisiä koruilutarvikkeitani. Helmiä, pihtejä, koruvaijeria, lukkosuojia, korupiikkejä, korviksen ripustimia, puristushelmiä ja sen semmosta. Aattelin että osaahan näitä kirjan avulla tehdä, helppo nakki.
No, sitä se ei kyllä sitten ollut, vaikkakin ensimmäisen korupiikin lenkistä tuli täydellinen! En vaan yhtään ajatellut, miten sen tein. Seuraavista tuli soikioita, nyyh. Jonkin aikaa yriteltyäni luovutin. Pitää kysyä viisammilta neuvoa.
Alkuviikosta sitten bongasin intterwebin maailmasta, että Sinelli järjestää vaijerikoru- ja korvakorukurssin. Intensiiviopetusta 3h teki tehtävänsä. Korupiikin lenkin tekemiselle löytyi Taktiikka. Tein niitä silkasta ilosta siellä kurssilla, harjotella kun sai ;) Kurssin päätteeksi tarttui vielä muutamia lisätarvikkeita mukaan, kun en osaa päättää haluanko tehdä koruistani hopeavärisillä vai mustanvärisillä osilla tehtyjä/yhdisteltyjä juttuja.

Tässä kuva ensimmäisestä taiteilustani.

Itsekritiikki meinasi tuota tehdessä jo iskeä, mutta onneksi oli sen verran positiivisuutta mukana siellä kurssilla, että kykenin myöntämään taidottomuuteni ja virheiden teon mahdollisuuden. Alkuselostuksen aikana luulin olleeni nokkela, kun kiinnitin huomiota lukkosuojien pujottamiseen vaijeriin..Ennen kuin puristaa lukitushelmet vaijerin päähän kiinni. No arvatkaa muistinko? ;)