Kiikkanen

Maanantaina olin menossa kauppaan roskiksen kautta, ja satuin vilkaisemaan pihojen välissä olevalle romulavalle. Sinne oli ilmestynyt lisää tavaraa, joten suoritin pikkaisen lähempää tarkastelua, aarteiden toivossa.
Eikä muuten ollut turha vilkaisu. Toisella puolen lavaa pilkotti jotain pientä punaista ja kaarevaa, ehkä jo arvaatte mitä löysin!

Aarre :

Pieni kiikkustuoli oli siellä päälaellaan ja aikamoisen käytön jäljiltä. Toisessa jalaksessa on pieni lohkeama, mutta se lienee korjattavissa liimalla ja puristimella. Maalia kiikkanen tarvitsee myös, mutta saa nähdä milloin tälle projektille on aikaa. Epäilen ettei ihan lähiaikoina!

Huvittavaa muuten, että kun kannoin kiikkasta kotiin, ajattelin vain ohimennen, että tuleekohan (taas) sanomista kun oon dyykkaillu, mutta asia ei niin huolettanut. :D Kun H sitten saapui kotiin, melkein unohdin mainita asiasta, alitajuinen itsesuojeluvaisto? En tiedä kumman ilme on ollut hauskempi, tunnustajan vai kauhistujan, kun aloitin " ainiin, kävin muuten vähän dyykkaamassa tuolla roskalavalla.. köh.. se on siellä parvekkeella *virnistys ja puolustuspuheen suunnittelu ajatuksissa*"
Taisin kuitenkin saada jonkun hyväksynnältä kuullostavan mutinan parvekkeen ovelta, näin väitän kuulleeni jos kysytään.

Kiikkanen

Pieni kurkistus

Pilkahdus lattiaa :)

  

Ja kukkia kaunistukseksi!