Rinsessan uudet vaatteet

Pakkasten yllättäessä (eh eh, miten pakkaset muka yllättää talvella?) jouduin housuostoksille koska pitkikset mahtuu tosi nihkeesti farkkujen alle. Oon yrittänyt metsästää vakosamettihousuja, sellaisia mitkä omistin ehkä yläasteella ja joita sittemmin inhosin. Nyt kuitenkin olisin taas halunnut sellaiset. Niiden alle mahtuu pitkikset ja ne on lämpimämmät kuin farkut.
Nojoo, sammareita ei löytynyt, mutta jotain muuta löysin! Harmaat villasekoitehousut joissa oli hintalapussa koko merkintä XXL. Onneksi ne housut oli siinä "mallikappaleet ale"-rekin päädyssä joten näin housujen mitat ennen tuota kokolukemaa. Housut päätyi sovitukseen koska niissä oli jokseenkin ihastuttava vyötäröleikkaus. Ei ehkä sellainen mitä olisin etsinyt, mutta erikoisuudessaan se innosti! Jälkeenpäin mietittynä miun alitajunnassa on saattanut myös huudella se blogikirjoitelma minkä luin, se oli jämähtämisestä samoihin tyyleihin ja seikkailuinnon puutteesta mm.vaateostoksilla.. no, tässä kuva :

Veikkaan että esim tätsyni tai joidenkin muiden miuta +10 vuotta vanhempien mielestä tuo on jotain kamalaa ennen 90-lukua esiintynyttä tyylisuuntaa, mitä nykymuoti on kaivanut esiin kellarin uumenista... :D Don't hate me for this, please.<3 Ja tuosta kuvasta ei nyt ilmene, että lahkeet ovat melko leveät ja niiden alareuna on käännetty ~5cm pituudelta ulospäin. Kertokaa nyt, miltä vuosikymmeneltä nää on? ;)

Pipo

Tein äsken aikani kuluksi pipon. Tai no, aloitin projektin eilen, kun oli lankaa jolla ei ollut kohtaloa. Kokeilin josko Puro-kerä riittäisi pipoon, ja sehän riitti! :)

Ja koska lankaa jäi itseasiassa yhden värin verran yli, tein kukkasapluunan avulla koristeen. Näyttää vähän sykkyräiseltä, mutta ajaa asiansa. Hih!^_^

Puikkoilut

Jotain vuosi sitten aloin ottamaan valokuvia neuloksistani. Innoitus tarttui varmaan jonkun ahkeran käsityöläisen facebookiin lisäämistä kuvista.
Tässä kuitenkin hieman omia tuotoksia, enemmän ja vähemmän Hyviä kuvia, lopputulos näkyy kuitenkin. Paitsi kavennuksia ette pysty laskemaan ;)

Ekat sukat Pitkään aikaan joskus vuosi sitten.. on vähän kippuraiset :D

Lapaset joihin tein pitkän varren, jEttä sen voi sitten kääntää noin. Tykkään pitää lapasia tuolla tavalla, en tiedä miksi.

Minilapaset vuosi sitten, kaverin 1-vuotiaalle vintiölle.

Villasukat muuten vaan.

minivillikset!

toiset minivillikset. eiku nää tais olla ne ekat. Tein kaks koekappaletta ennen ku tuli sopivat. Kuka ny ohjeita lukis..kovin tarkasti?

Sellasia tekeleitä! Lisää tulee kun päivä taas nousee.. nyt alkaa jo untenmaat tulemaan vastaan.
Henkilökohtaisena avautumisena, mutta sympatiatunnustuksena niille ketkä ovat kerrasta toiseen jaksaneet ladata kuvia työmaastaan..
On kerrassaan työlästä tämä kuvien lisääminen blogiin. Henkilönä jolla ei ole työpöytää, alkaa blogin päivitys aina sillä, että pitää kaivaa ensin kone jostain esiin, ja sitten raivata sille pöytätilaa. Sitten kaivaa ulkoinen kovalevy esiin, ja raivata sille tilaa pöydällä.. koska vanha läppäri ei jaksa puhkua koko kuvagalleriaa läpi. No, kun on päästy niinkin pitkälle, että olisi aika lisätä kuvia tulee eteen tekniset haasteet. Kuva jonka luulin ladanneeni blogin muistiin ennen tähän päätymistä, ei näy siellä vaikka muut näkyvät. Ja jos se sattuukin näkymään, niin todennäköisyys sille, että kuva pompsahtaa väärään kohtaan blogia on todennäköinen. Kun sen kuvan sitten joutuu poistamaan (ei, ei löydy kohtaa Siirrä ALAS), joutuu taas kaivamaan kovalevyn syövereistä sen haluamansa kuvan, koska kuten jo mainittua, se ei ole jäänyt siihen tyrkylle esiin. Niin, että ei voi väittää, että tämä olisi mutkatonta! Joten, ymmärrän jos Sinun blogissasi ei ole kuvia. Aina. ;)

Minä ja makaroonilaatikko

Minä. Lisäsin kuvan josta pidin ja johon samaistuin kun äsken latasin sen kamerasta koneelle. Tuli sellainen Minä-olo.
Vaikka nyt en ihan näytäkään kuvassa siltä, kuten useimmat tuttuni minut mieltävät yleensä.
Lasit.
Eivät ole minun.
Pidän nii(s)tä silti.

No oli sille jokin syykin. Hasse ei voinut pitää lasejaan päässä, koska sillä oli lastia niskassa.
Kuva kertonee enemmän kuin sanat.:)

Siskot oli kylässä :)(:

Pitää hieman jatkaa minuudesta. Ja noista laseista. Ja siitä, että äskeinen olotilani jotenkin samaistui tuohon hieman.. boheemiin ulkonäköön.
Teen makaroonilaatikkoa. Tällä hetkellä lähinnä uuni tekee sitä.
Äsken kuitenkin havahduin siihen, että en muista ollenkaan Monelta laitoin vuoan uuniin. Tunninhan tuon makaroonilaatikon siellä pitäisi paistua. Oletan että se on ollut siellä likimain kaksikymmentä minuuttia. Sovin siis itseni kanssa, että se sopii, arvioksi. Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta kun teen uunissa jotain, minkä pitäisi olla siellä x minuuttia. Siis, joku puoli tuntia tai tunti tai yli, on niiiiin pitkä aika, että ei sellaista muista vahtia. Olen ihan varma! että vilkaisin mikron digitaalikelloa kun laitoin vuoan uuniin, mutta aivoihin ei ole jäänyt mitään muistijälkeä näytön lukemasta. Piparin ja muffinssien paistamisen taidan kutakuinkin sillä verukkeella, että niitä voi vahtia luukun ääressä sen 10-15 minuuttia. On Pakko, koska muuten ne hiiltyy. Mutta makaroonilaatikko ja toisena hyvänä esimerkkinä lasange. Ei siis mitään toivoa, että muistaisin rekisteröidä sen vuoan uuniin tyrkkäämisen. Lopputulos on yleensä kuitenkin melkoisen kelvollinen, joten suurta haittaa ei siis pääse syntymään tästä suuripiirteisyydestäni. :) joka aika ajoin muistuttaa erästä tunteemani henkilöä.;)

Mmh, makaroonilaatikosta tuli valmista. Pinnan värin perusteella se on valmista. Tuli kuitenkin mieleen, että taisin laittaa uunin asteet väärän ohjeen mukaan. Pussin kyljestä tarkistaminen kertoi epäilyni toteen. Kuinkahan paljon +25asteen lisä vähentää uunissa hautumisaikaa jos kypsyystunnisteena on pinnan väri. Auttaisiko joku matemaatikko :D

Koruilua

Hiphei!
Viikko sitten ostin ensimmäisiä koruilutarvikkeitani. Helmiä, pihtejä, koruvaijeria, lukkosuojia, korupiikkejä, korviksen ripustimia, puristushelmiä ja sen semmosta. Aattelin että osaahan näitä kirjan avulla tehdä, helppo nakki.
No, sitä se ei kyllä sitten ollut, vaikkakin ensimmäisen korupiikin lenkistä tuli täydellinen! En vaan yhtään ajatellut, miten sen tein. Seuraavista tuli soikioita, nyyh. Jonkin aikaa yriteltyäni luovutin. Pitää kysyä viisammilta neuvoa.
Alkuviikosta sitten bongasin intterwebin maailmasta, että Sinelli järjestää vaijerikoru- ja korvakorukurssin. Intensiiviopetusta 3h teki tehtävänsä. Korupiikin lenkin tekemiselle löytyi Taktiikka. Tein niitä silkasta ilosta siellä kurssilla, harjotella kun sai ;) Kurssin päätteeksi tarttui vielä muutamia lisätarvikkeita mukaan, kun en osaa päättää haluanko tehdä koruistani hopeavärisillä vai mustanvärisillä osilla tehtyjä/yhdisteltyjä juttuja.

Tässä kuva ensimmäisestä taiteilustani.

Itsekritiikki meinasi tuota tehdessä jo iskeä, mutta onneksi oli sen verran positiivisuutta mukana siellä kurssilla, että kykenin myöntämään taidottomuuteni ja virheiden teon mahdollisuuden. Alkuselostuksen aikana luulin olleeni nokkela, kun kiinnitin huomiota lukkosuojien pujottamiseen vaijeriin..Ennen kuin puristaa lukitushelmet vaijerin päähän kiinni. No arvatkaa muistinko? ;)

Vaniljatangosta..

Niin se vaniljatanko, mistä tämä blogi osaltaan sai nimensä. siis SE vaniljatanko, mikä antoi viimeisen sysäyksen tämän blogin luomiseen.

Tein suppilovahveropikkelsiä. Lyhyesti lueteltuna siihen tulee väkiviinaetikkää, omenaviinietikkaa, sokeria, rosepippuria ja kanelitanko. Riippuu tosin ihan tekijästä, tuleeko. Omaani ei tullut. Tuli kaikkea muuta paitsi kanelitanko. Aivoissani tuo kanelitanko kääntyi vaniljatangoksi jo kaupassa.
Sitten aikaa kuului viikko, olin käynyt päivällä ostoksilla läheisessä luomupuodissa, jonne puoliksi eksyin kotiintulomatkalla. Ostin sieltä jotain jänskää luomukanelitankoa ja kotiin päästyäni hehkuttelin Hasselle löydöksiäni. Sitten tuli jotain flash-backeja.. ja tuli puhetta pikkelssistä.. että Miksi siihen on laitettu Vaniljatankoa!!? Voi jösses, Hasse sitten siihen väliin kertomaan, että ihmettelikin vähän että kun "ei äiti laita kun kanelitankoa". Noniin, kiitos tästä tiedosta, näin 7päivää myöhemmin. Mahtaa olla hyvää vaniljasuppilovahveropikkelsiä, niin :)

Kaneli-ruttu-pullat

Likimain viikko sitten, sain ajatuksen blogin perustamisesta. Tai sanoisinko, ajatuksen joka pääsi toteutuksen asteelle asti. Olenhan jo pitkään miettinyt, pitäisikö kirjoittaa omaa blogia, kun Kaikki Muutkin tekee niin! On vaan ollut tässä mietinnän alla, että mistä sitä sitten kirjoittaisi.

No, asia jotenkin ratkesi vähän niinkuin itsestään. Viime viikonloppuna tein korvapuusteja, Hasse toivoi jättipullia. Kyllä, tuli niistä korvapuusteja, kanelit, sokerit ja kaikki löytyi sieltä välistä, ulkomuoto ei vaan ollut ihan sitä mitä.. aluksi meinasin.:D Kyllähän nyt kaikki tietää miltä korvapuusti yleensä näytttää. Tässä ihan varmuuden vuoksi linkki kuvaan, millaisia pullia olin ajatellut tekeväni.

Siinä sitten kuitenkin kävi vähän hassusti, kun aloin siihen ensimmäisen taikinapuolikkaan päälle levittämään sitä margariinia, sokeria ja kanelia. Minkälie intuition perusteella "tällain tää tehdään", taitoin sen taikinalevyn kolminkerroin ja sitten mietinkin et no miten täs nyt näin kävi ? Eihän siitä saanut enää tehtyä noita pullia, mihin viittasin äsken. Ei, ei sitten millään. Niistä tuli siis solmupullia.

No, ei hätää! Toinen puolikas taikinasta oli vielä jäljellä, joten tilanne oli korjattavissa, ajattelin toiveikkaana. Niin, kaikki meni tosi hyvin, kieritin taikinalevyn rullalle, ja leikkasin rullan osiin ja nostin ne taikinanpalat pystyyn jotta voin rutata siitä keskeltä kasaan sitä pullaa... ummm. Jostain syystä kaneliraidat jäi nyt sit pullan alle ja siihen päälle. Ja kuka käski kääntää niitä taikinapaloja leikkaamisen jälkeen?

Lopputulokselle ei oikein voinut kuin nauraa, sen verran meni alkuperäisesti visiosta. :) Mutta sentään nuo pullat maistuivat, ja vaikka olivatkin tilaajan mielestä vielä ihan liian pieniä. ;)