Niin se vaniljatanko, mistä tämä blogi osaltaan sai nimensä. siis SE vaniljatanko, mikä antoi viimeisen sysäyksen tämän blogin luomiseen.
Tein suppilovahveropikkelsiä. Lyhyesti lueteltuna siihen tulee väkiviinaetikkää, omenaviinietikkaa, sokeria, rosepippuria ja kanelitanko. Riippuu tosin ihan tekijästä, tuleeko. Omaani ei tullut. Tuli kaikkea muuta paitsi kanelitanko. Aivoissani tuo kanelitanko kääntyi vaniljatangoksi jo kaupassa.
Sitten aikaa kuului viikko, olin käynyt päivällä ostoksilla läheisessä luomupuodissa, jonne puoliksi eksyin kotiintulomatkalla. Ostin sieltä jotain jänskää luomukanelitankoa ja kotiin päästyäni hehkuttelin Hasselle löydöksiäni. Sitten tuli jotain flash-backeja.. ja tuli puhetta pikkelssistä.. että Miksi siihen on laitettu Vaniljatankoa!!? Voi jösses, Hasse sitten siihen väliin kertomaan, että ihmettelikin vähän että kun "ei äiti laita kun kanelitankoa". Noniin, kiitos tästä tiedosta, näin 7päivää myöhemmin. Mahtaa olla hyvää vaniljasuppilovahveropikkelsiä, niin :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suppilovahveropikkelssi voi olla ihan uusi herkku, jota kukaan ei vaan ole tullut testaneeksi :). Ainakin se kuulostaa hauskalta! Kerro sitten miltä maistui!
VastaaPoistaNo se kanelitankoon tehty on ainankin ihan hyvää :D
VastaaPoista