lauantai 2. huhtikuuta 2011

Koristekukkia

Tässä nyt vihdoin ja viimein niitä kakunkoristekukkas-tuotoksia. Ensimmäisenä esittelyssä köyhän-miehen-koristeet, jotka tein tulostamalla muotin kuvan netistä paperille, leikkasin kuvan ja kopioin leivinpaperille, ja sitten leikkasin veitsellä sokerimassasta. Koristelin värien puutteessa pieneen vesitilkkaan sotketulla mansikkatomusokerilla ja siniset rakeet ovat kakunkoristeita.. :D
Köyhän-miehen-koristeet
 En jostain kumman syystä löytänyt yhtään parempaa kuvaa näistä kokeiluista... ööh. Minnehän oon deletoinu ne kuvat..oh well. Idea selkenee kyllä, kun näette millaisia niistä tulee oikeilla välineillä :D

Olin siis Confetti-nimisessä kakku-kaikkeamahdollista-tarvike-kaupassa kukkakoristekurssilla.Siellä tehtiin liljankukkia sokerimassasta, sekä ruusuja ..jostain gum-jutusta jonka nimeä en nyt just muista.äh. Ja tässähän nää näyttää verrattain hienoilta, noihin aiempiin verrattuna, mut sit taas sen opettajan kukkien rinnalla nuo oli aikamoisia räävityksiä. :D Ostin kuitenkin kurssin jälkeen vähän välineitä ja värejä, tomuväriä sekä pastaväriä. Pastavärillä voi värjätä massaa(ruusujen massa värjättiin) ja maalatakin jos haluaa. Tomuväreillä saa tehtyä tuollaisia tomutettuja liloja.


Ruusut lähikuvassa

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Hermannin muistolle

Pitkä päivä takana, parista viime viikosta puhumattakaan. Ei tässä elämässä koskaan tiedä, milloin viimeinen päivä koittaa, eikä siihen voi mitenkään valmistautua. On vain jotenkin sitten yritettävä jaksaa, vaikka lohduttomuus tuntuisikin enemmän tai vähemmän loputtomalta.

Sä olit serkkuni mun,
kun lähdit taivaaseen.
Tuonne pilviin, auringonvaloon,
yöttömään uneen.
Olit kaunis niin,
ihmisyyden iltatähti.
Ystävä, poika, taiteilijan mahti.
Nyt hiljaa laulaa, vain muistot mielissämme.
Olet rakas, tiedän, olet aina luonamme.


Oli joukko suur'
kun suruissaan,
kantoi kukkia, laulujaan.
Oli siinä hän, ei ollutkaan,
vain kuva kauniista kasvoistaan.
Aina hymyillen hymyään.

Kun katsot vain, ain' tanssii hän,
polkuja ikiomiaan tän elämän.

Niin lähti hän, matkaan viimeiseen,
tän maan, kuolevaisten.

Ja tahtois kai et hymyiltäis, oli suurin sydän hällä.

<3



perjantai 25. helmikuuta 2011

Laskiaispullia ilman mäkeä

Vuoden ensimmäinen flunssa iski, vaikka oon kaikkeni taistellu näitä pöpöjä vastaan. Kiitos siitä, että se tuli tällä kertaa rytinällä, eikä vitkutellut rajamailla viikkokausia. Eilinen päivä meni aivastellessa ja pää tokkurassa. Tänää aamu oli taas vaikea, ja vasta torkkujen jälkeen oli sellanen olo, että saattaisi haluta tehdäkin jotain.. peffaa alko särkemään istuminen ja löhöily sohvalla nimittäin. Onneksi olin varautunut tähän, hiivat ja jauhot odotti kaapissa. :)
  
Taikina kohosi suureksi !

Pullista tuli myös suuria!
Kerrankin tuli tarpeeksi isoja pullia, luulis kelpaavan. No, alkoi hienosti tämäkin projekti mutta...

Olin jo ottanut nuo isot pullat uunista, kun ihmettelin vähän niiden pohjan kosteutta. Pikainen vilkaisu uunin nappuloihin selitti asian. Oli sit ollu vaan pelkkä ylälämpö päällä, pohjasta ei ollenkaan. Kääk. Olin jo tyrkänny toisen pellillisen uuniin, joten sinne piti sitten tehdä vähän tilaa, jotta molemmat mahtuu pohjan paistantaan. Pikkuveli vinkkasi netin kautta, että ritilällä on hyvä paistaa. Vedin sitten yläkerran pullat ritilälle, jotta saisin niistäkin pohjat kypsäksi.. jossain kohtuuajassa, polttamatta päällistä. :D Kaikesta säädöstä, lopputuloksesta tuli ihan kelvollisen näköistä. Mausta ei ole vielä tietoa, kun maistaja viipyy työmaalla.
The Giant PULLA!

Parit korvapuustit taikinan toisesta puolikkaasta.

Nyt on jo kermavaahto odottamassa jääkaapissa, pitäisi saada pulla halki ja romppeet väliin niin pääsis herkuttelemaan. Omnom.

Sopiva.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Sydämellisesti

Eilen mainitut ystävänpäivä-synttärilahja-leivonnaiset näyttivät siis tältä :
 Kaikenmoisessa yksinkertaisuudessaan, nää oli mokkapalavariaatioituja piparkakkumuotilla painettuja sydämiä, johon pursotin päälle mansikka-tomusokerikuorrutetta.<3



Talvi ^_^

Jahas, pitkästä aikaa koneen äärellä. On ollut vähän menoa ja meininkiä tässä, tuli Itävallassa käytyä alppirinteitä koluamassa. Onneksi ei kolisten, vaan ihan sujuvasti suihkien ylhäältä alaspäin, luut ja muut on siis ihan ehjänä vielä! Kuvia löytyy siltä reissulta täältä :
http://hasse.smugmug.com/Travel/Obergurgl/15782731_uS9NZ#1183474639_MwCQM

Viikonloppu kotona on ollut vaihteeksi mieluisa, tuli vähän leivottua hyvyyksiä, kuten piirasta
Kinkku-pekoni-tomaatti-paprikapiiras feat. rukola
 Joku kulinaristi olisi voinut ottaa kuvan ennen piirakan leikkaamista, itsehän unohdin koko jutun kun oli niin nälkä! Sitten kuitenkin havahduin, että sehän on aika herkullisen näköinen piirakka, joka on syytä ikuistaa digimuotoon.omnom.


Eilen, lauantaina, käytiin Hassen kanssa mökillä tekemässä vähän lumitöitä ja nautiskelemassa auringonpaisteesta trangiapiknikillä. Jotkut (mitään nimiä tässä nyt mainitsematta!), ei välttämättä ole koskaan ennen kasanneet trangiaa, saatika laittaneet sillä soppaa joten :
 

Huomatkaa... trangia on siis terassin päällä olevan lumikinoksen päällä. Istuskeltiin sillain kivasti ikkunoiden korkeudella.:D Tehtiin gulassisuppaa, kaupasta jotain kivaa valmissettiä. Oli kelvollista talvipiknik-evästä. :)
Oon tehny tätä ennenkin.
ja suppa oli hyvää. :)



Ihan ei jaksettu vielä lapioida terassia esiin, mutta kunhan tässä nyt kuukauden päivät aurinko sulattelee lumia, niin luulis senkin homman vähän helpottavan. Suunniteltiin rohkeaa reissua yöpymisen kera tuonne. Mökkiin kun saa patterilla lämmöt ja seinistäkään se ei ihan heti tule läpi, niin kai siellä makuupussissa tarkenee nukkua.

Illalla piti vielä vähän leipoa ystävänpäiväleivoksia, nomm. Niistä kuvia vähän myöhemmin, osa kun on menossa lahjaksi, niin enhän halua paljastaa yllätystä etukäteen :D Jos nyt jostain syystä ko henkilö sattuisi lukemaan tätä blogia ennen tapaamistamme. x)





sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Taikinaterapiaa

Joulu oli ja meni, ja jos jonkinmoista juttua tuli leivottua. Piparkakkutalokin, vaikka sen valmistuminen ei ollutkaan ihan varmaa projektin aikana. Oikeastaan haluaisin erityisesti kirjoittaa tämän aiheen rinnalla kummitädilleni pienen tsemppauksen, piparkakkutalo-projekti on oikein oiva apukeino tähän.

Joskus joulukuun alkupuolella ostin piparkakkutaikinaa, josta aioin tehdä piparkakkutalon, sitten kun ehdin! En nyt ihan tarkkaan muista, mutta joskus niitä samoja aikoja sitten mietin talon muotoa, ja sitä, että pitää muistaa tehdä päätypaloihin yläkolmiot, jotta talosta ei tule lato. Joskus aikanaan nimittäin tuli. :D No, muistin tehdä kolmiot päätypaloihin ja leikata myös ovelle reiän. Tein myös neljä pientä samankokoista suorakulmiota savupiippua varten. Nokkelampi tajuaisi jo tässä vaiheessa, että a) harjalle asetettavaan piparkakkutaloon ei voi tehdä neljää suorakulmiota, vaan kahden palan pitää olla istuva harjalle, ja b) jos tekee suorakulmiopiipun katon tasapinnalle ei ne kaikki voi olla samankokoisia, koska silloin piipusta tulee Vino!
No, onnistuin paistamaan kaikki palat ja ylimääräisestä taikinasta painoin innolla tähti-piparkakkuja. Kun kaikki oli paistettu aloin miettimään, että mihinkäs mie tän talon kasaan? Pohja siis unohtui, hups.:) Palojen piti kuitenkin antaa jäähtyä ainankin seuraavaan päivään ennen koristelua, joten sitä sitten odotellessa. Meni kuitenkin ainankin kaksi viikkoa, kun ne talon palat odotteli tuossa tarjottimella... ja vasta ihan pari päivää ennen joulua, intouduin ( tai oli aikaa?) koristelemaan ja kasaamaan taloa. Mitäs sitä suotta hoppuilemaan.:) Tässä pari kuvaa koristelluista talon päädyistä. Riemastuttavaa!



No, sitten oli vuorossa seinäpalat..vai oliko se katto? Luulin tekeväni kattopalaa, kunnes tajusin sen olevan seinäosa. Argh!! laineikas kuvio ei ollut suunnitelma seinään!:( Hylkäsin palan ja mietin, kestäisikö talo kolmella seinällä pystyssä, jos sinne saisi vaikka kynttilän sisään tai jotain??:))) Aloin koristelemaan oviseinää, sekin meni ihan kivasti kunnes.. se halkesi! oven ylänurkasta lähti särö yläreunaa kohti, yyhh! Yritin korjata palaa tuolla sokerikuorrutteella. Onnistui! Paitsi että se leivinpaperiin kiinni jäänyt sokerikuorrute, aiheutti sen, että pala lipesi toisen kerran miulta kädestä ja halkesi toisesta kohtaa! Aaargh! Ärsytti.;(( Suttailin sokerikuorrutetta pilaantuneisiin paloihin ja mietin, pysyisikö talo pystyssä pelkillä kauniilla päätypaloilla ja katto-osilla, joita en vielä ollut koristellut. Suttailu oli rauhoittavaa ja siinä ehti miettiä uutta lähestymistapaa projektia kohden. (tosin tämä suttailukin hieman kostautui myöhemmin. :D)
Hylkäsin projektin keittiön pöydälle ja murjotin epäonnisuutta aikani, ehkä tunnin jos toisen. Sitten oli kuitenkin pakko vielä yrittää. Liimasin kahdet haljenneet osat sokerkuorrutteella ja laitoin seinän nojaamaan viinilasia vasten niin, ettei mikään osa tartu mihinkään ennen kuin se on kuiva.
Halkeamat uppoutuu tuherruksien taa.. mut ne on siellä!


Sitten raaputin toisesta seinäpalasta laineikkaan kattokuvion pois ja suoritin terapeuttista sokerikuorrutetuhrintaa...seinän täydeltä!
Sokerikuorrutetta riitti ja riitti... :)
Sain myös kattopalat koristeltua, yksinkertainen on kaunista, vai miten sen menee :D

Ja kyllä, loppujen lopuksi kaikki osat, väärin mittailtua piippua lukuunottamatta (mitäpä sillä tekiskään!) päätyi toisiinsa kiinni sulatetun sokerin voimalla.  Pohjana pääsi suorittamaan virkaa pannunalunen. Hyvin toimi! ;)


Että tuli hiano! :D

maanantai 13. joulukuuta 2010

Gick inte som i Strömsö

Hedelmäinen joulukakku, nam!

Miulla oli Lemin salainen resepti käytössä ja vaikka sukaattien sijaan laitoin sekaan karpaloita, niin kaikki vaikutti menevän oikein hienosti, kunnes.... " onpas vähän toispuoleinen kakku"-Hasse.
Argh. Niin mikä on toispuoleinen?
No kakku tietenkin. Gotta love silikonivuoat. Epäilin jo taikinaa siihen laittaessani, että siitä ei voi seurata mitään hyvää. Miten joku lähemmäs 10cm korkea taikina voi kestää tasapainossa löysässä silikonivuoassa? No ei voikaan.


Hoho, miten hauskaa :D

No, ehkä tää on se miun kakku ja se jouluntoivotukseksi menevä on vielä tarvikkeina pussissa. Onneksi ostin kahta kakkua varten, hyvä tehdä se harjotuskappale aina itselleen ;)