Pitkä päivä takana, parista viime viikosta puhumattakaan. Ei tässä elämässä koskaan tiedä, milloin viimeinen päivä koittaa, eikä siihen voi mitenkään valmistautua. On vain jotenkin sitten yritettävä jaksaa, vaikka lohduttomuus tuntuisikin enemmän tai vähemmän loputtomalta.
Sä olit serkkuni mun,
kun lähdit taivaaseen.
Tuonne pilviin, auringonvaloon,
yöttömään uneen.
Olit kaunis niin,
ihmisyyden iltatähti.
Ystävä, poika, taiteilijan mahti.
Nyt hiljaa laulaa, vain muistot mielissämme.
Olet rakas, tiedän, olet aina luonamme.
Oli joukko suur'
kun suruissaan,
kantoi kukkia, laulujaan.
Oli siinä hän, ei ollutkaan,
vain kuva kauniista kasvoistaan.
Aina hymyillen hymyään.
Kun katsot vain, ain' tanssii hän,
polkuja ikiomiaan tän elämän.
Niin lähti hän, matkaan viimeiseen,
tän maan, kuolevaisten.
Ja tahtois kai et hymyiltäis, oli suurin sydän hällä.
<3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti