Koruilua

Hiphei!
Viikko sitten ostin ensimmäisiä koruilutarvikkeitani. Helmiä, pihtejä, koruvaijeria, lukkosuojia, korupiikkejä, korviksen ripustimia, puristushelmiä ja sen semmosta. Aattelin että osaahan näitä kirjan avulla tehdä, helppo nakki.
No, sitä se ei kyllä sitten ollut, vaikkakin ensimmäisen korupiikin lenkistä tuli täydellinen! En vaan yhtään ajatellut, miten sen tein. Seuraavista tuli soikioita, nyyh. Jonkin aikaa yriteltyäni luovutin. Pitää kysyä viisammilta neuvoa.
Alkuviikosta sitten bongasin intterwebin maailmasta, että Sinelli järjestää vaijerikoru- ja korvakorukurssin. Intensiiviopetusta 3h teki tehtävänsä. Korupiikin lenkin tekemiselle löytyi Taktiikka. Tein niitä silkasta ilosta siellä kurssilla, harjotella kun sai ;) Kurssin päätteeksi tarttui vielä muutamia lisätarvikkeita mukaan, kun en osaa päättää haluanko tehdä koruistani hopeavärisillä vai mustanvärisillä osilla tehtyjä/yhdisteltyjä juttuja.

Tässä kuva ensimmäisestä taiteilustani.

Itsekritiikki meinasi tuota tehdessä jo iskeä, mutta onneksi oli sen verran positiivisuutta mukana siellä kurssilla, että kykenin myöntämään taidottomuuteni ja virheiden teon mahdollisuuden. Alkuselostuksen aikana luulin olleeni nokkela, kun kiinnitin huomiota lukkosuojien pujottamiseen vaijeriin..Ennen kuin puristaa lukitushelmet vaijerin päähän kiinni. No arvatkaa muistinko? ;)

Vaniljatangosta..

Niin se vaniljatanko, mistä tämä blogi osaltaan sai nimensä. siis SE vaniljatanko, mikä antoi viimeisen sysäyksen tämän blogin luomiseen.

Tein suppilovahveropikkelsiä. Lyhyesti lueteltuna siihen tulee väkiviinaetikkää, omenaviinietikkaa, sokeria, rosepippuria ja kanelitanko. Riippuu tosin ihan tekijästä, tuleeko. Omaani ei tullut. Tuli kaikkea muuta paitsi kanelitanko. Aivoissani tuo kanelitanko kääntyi vaniljatangoksi jo kaupassa.
Sitten aikaa kuului viikko, olin käynyt päivällä ostoksilla läheisessä luomupuodissa, jonne puoliksi eksyin kotiintulomatkalla. Ostin sieltä jotain jänskää luomukanelitankoa ja kotiin päästyäni hehkuttelin Hasselle löydöksiäni. Sitten tuli jotain flash-backeja.. ja tuli puhetta pikkelssistä.. että Miksi siihen on laitettu Vaniljatankoa!!? Voi jösses, Hasse sitten siihen väliin kertomaan, että ihmettelikin vähän että kun "ei äiti laita kun kanelitankoa". Noniin, kiitos tästä tiedosta, näin 7päivää myöhemmin. Mahtaa olla hyvää vaniljasuppilovahveropikkelsiä, niin :)

Kaneli-ruttu-pullat

Likimain viikko sitten, sain ajatuksen blogin perustamisesta. Tai sanoisinko, ajatuksen joka pääsi toteutuksen asteelle asti. Olenhan jo pitkään miettinyt, pitäisikö kirjoittaa omaa blogia, kun Kaikki Muutkin tekee niin! On vaan ollut tässä mietinnän alla, että mistä sitä sitten kirjoittaisi.

No, asia jotenkin ratkesi vähän niinkuin itsestään. Viime viikonloppuna tein korvapuusteja, Hasse toivoi jättipullia. Kyllä, tuli niistä korvapuusteja, kanelit, sokerit ja kaikki löytyi sieltä välistä, ulkomuoto ei vaan ollut ihan sitä mitä.. aluksi meinasin.:D Kyllähän nyt kaikki tietää miltä korvapuusti yleensä näytttää. Tässä ihan varmuuden vuoksi linkki kuvaan, millaisia pullia olin ajatellut tekeväni.

Siinä sitten kuitenkin kävi vähän hassusti, kun aloin siihen ensimmäisen taikinapuolikkaan päälle levittämään sitä margariinia, sokeria ja kanelia. Minkälie intuition perusteella "tällain tää tehdään", taitoin sen taikinalevyn kolminkerroin ja sitten mietinkin et no miten täs nyt näin kävi ? Eihän siitä saanut enää tehtyä noita pullia, mihin viittasin äsken. Ei, ei sitten millään. Niistä tuli siis solmupullia.

No, ei hätää! Toinen puolikas taikinasta oli vielä jäljellä, joten tilanne oli korjattavissa, ajattelin toiveikkaana. Niin, kaikki meni tosi hyvin, kieritin taikinalevyn rullalle, ja leikkasin rullan osiin ja nostin ne taikinanpalat pystyyn jotta voin rutata siitä keskeltä kasaan sitä pullaa... ummm. Jostain syystä kaneliraidat jäi nyt sit pullan alle ja siihen päälle. Ja kuka käski kääntää niitä taikinapaloja leikkaamisen jälkeen?

Lopputulokselle ei oikein voinut kuin nauraa, sen verran meni alkuperäisesti visiosta. :) Mutta sentään nuo pullat maistuivat, ja vaikka olivatkin tilaajan mielestä vielä ihan liian pieniä. ;)